Sisustussuunnittelija on perfektionisti
Eija Oksanen uskalsi lähteä unelmiensa alalle.
Kodin sisustaminen on monelle rakas harrastus, mutta millaista olisi laittaa työkseen asuntoja uuteen uskoon? Silkkitilkkujen ja kulmasohvien keskellä sukkulointi kuulostaa glamoröösiltä, mutta toisinaan mielikuvat johtavat harhaan. Kysytäänpä ammattilaiselta!
”Luovalle alalle hakeutuminen on intohimoa, elämäntapa ja luonnekysymys. Eihän järkevä ihminen lähde alalle, jossa työllistyminen voi usein olla vaikeaa eikä palkkatasokaan ole päätä huimaava”, aloittaa sisustussuunnittelija Eija Oksanen pilke silmäkulmassa.
Sen sijaan Eija kertoo, että sisustussuunnittelun pariin ajoi ”sisäinen perfektionismi”: halu korjailla, parannella, värittää ja kokeilla. Oksanen tiesi jo lukioiässä haluavansa tuotesuunnittelijaksi, mutta teki ensin vanhempiensa painostuksesta syrjähypyn kauppatieteen puolelle. Opinnot jäivät kesken. Seuraavaksi kiinnosti ravitsemustiede, joka Oksasta kiehtoo vieläkin. Tiedekuntaan vaadittiin kuitenkin pitkän fysiikan opintoja.
”Ravintotiede olisi kuitenkin varmasti jäänyt ilman sitä fysiikkaakin”, Eija pohtii. ”Olen niin voimakkaasti visuaalinen ihminen.”
Sisulla eteenpäin
Lopulta Eija Oksanen pääsi todellisen intohimonsa pariin. Ammattiopinnot kestivät neljä vuotta. Kiinnostavasta aiheesta huolimatta urakka oli raskas. Kouluprojektien äärellä piti usein uurastaa pikkutunneille saakka, siltä tiukoista deadlineista ei saanut lipsua. Itsetuntokin oli hetkittäin koetuksella.
”Mutta unelmiensa alaa jaksaa opiskella vastoinkäymisistä huolimatta”, Eija toteaa. ”Olen yhä suunnattoman kiitollinen saamastani mahdollisuudesta. Saan toimia ammatissa, jossa viihdyn.”
Oksanen perusti neljä vuotta sitten oman, yhden hengen suunnittelutoimiston. Yksityisyrittäjän työpäivä alkaa sähköpostien perkaamisella ja juoksevien asioiden hoitamisella. Kun käytännön pikkuasiat eivät häiritse, luova työ sujuu paremmin. Loppupäivä kuluu työhuoneella oman työpisteen ääressä.
”Laskutan asiakkaita joka tunnista. Siksi käden ulottuvilla on oltava mahdollisimman paljon materiaalia, jotta ajan pystyy käyttämään tehokkaasti. Haen tietoa ja kuvia, teen tarjouspyyntöjä ja piirrän.”
Lisäksi päivään voi kuulua kipittämistä huonekaluliikkeissä ja valaisinmyyjien luona, tavaran toimittajilla. Projektista riippuen vierailukohteina voi olla myös laattamyymälöitä, rautakauppoja, puutavaraliikkeitä tai puuseppiä.
”Käyn myös työmailla katsomassa, miten työ edistyy, ja tarkistamassa omia suunnitelmiani.”
Telkkari vastaan todellisuus
Yrittäjyys sopii Eija Oksalalle. Vapaus ja itsenäisyys kiehtovat. Onnistuminen antaa energiaa.
”Ihaninta työssäni on jonkin uuden jutun hiffaaminen: hyvä idea, jonka onnistuu myymään asiakkaalle. Työ on palkitsevaa, kun asiakkaat ovat innossaan. Ainoa ikävä puoli on kohdata asiakas, jonka kanssa ei löydy yhteistä säveltä.”
Suomessa riehuu parhaillaan suoranainen lifestyle-buumi, joka on vaikuttanut myös Oksasen työhön. Kun televisiokin on tulvillaan sisustusohjelmia, on melkein jokaisella tavallisella pulliaisella mielikuvansa sisustussuunnittelijan ammatista. Tosi-tv -sarjat ovat kuitenkin kaukana arkisesta aherruksesta.
”Ihmiset eivät aina tiedä suunnittelutyön ja viihdeohjelman eroa”, Eija huoahtaa. ”Suunnittelija ei esimerkiksi tee yllätystä ja valmista muutosta asiakkaalle tämän poissa ollessa. Suunnittelu on miettimistä, joka vaatii aina aikaa. Suunnitelma ei ole valmis, ennen kuin asiakas hyväksyy sen. Suunnittelija ei tule ja tee asunnosta jotenkin ihmeellistä tai omituista. Eikä suunnittelija ole taikuri, vaan tavallinen ihminen. Kymmenen neliön huoneesta ei saa suurempaa, ellei kaada seiniä!”